Heinäkuu saapui...ja päivä päivältä tuntui paljon paremmalta asua yksin lasten kanss ilman mitään määräyksiä ja suuttumista jos en tehnytkäään niinkuin joku toinen halus.. sain viihdoinkin itse päättää. Mulla on niin ihania ystäviä joka on mua auttanut, piristänyt, lohduttanut, tukenut, ja tehnyt enemmän kuin mitä oisin edes voinut kuvitella. Ja Viihdoinkin sain vapaasti itse valita ystäviäni ja olla kenen kanss haluan. Se oli oikeesti todella ihana tunne. Koska viimeiset vuodet ennen tätä minulla ei ollut omia ystäviä, tai karkoitin kaikki luotani koska Tapsan mielestä vietin liikaa aika, ja käyttäydyin todella kakaramaisesti mun omien ystävien kanss. Vietin aika ystävien kanss siihen aikaan kerran tai 2 kuukaudessa, koska minulla oli aina lapset, kotihommat, ruoanlaitot, taloudenhoito ja kaikki.. Eli ei mulle jäänyt aikaa mihinkään muuhun ja jos johonkin halusin YKSIN mennä niin soitto tuli tunnin päästä että joko kohta tuut..??? prkl.
Niin kesäkuun lopussa sitten vielä tapahtui se että minun isä oli kuollut muutama vuotta aikaisemmin ja silloin kesäkuun lopussa 2008 myytin äidin talo ja jaettiin perintöä. Eli sain oma rahaa isältä jolla päätin että ostan itselleni huonekaluja, auto, ja muuta tarvittavat mitä tarvitaan elämiseen. Tapsa sitten tähän että hänelle kuuluu puolet siitä perinnöstä. Sanoin Tapsalle että minä en sulle penniäkään anna mun isän rahoista että saat ryypätä niitä. No sitten hän halusi että mä ostan itselleni kaikki huonekalut, autot ja muut... ja hän saa kaikki mitä meillä oli.. No toisaalta se ei todellakaan haittaa.. ei siellä ollut mitään hienoakaan.. sanoin kuitnekin että kaikki mitä on mun omat mä otan.... Tapsa piti vielä muistuttaa mua siitä ettei hän saanut mitään rahaa mun isän perinnöstä... mitä en antanut vaivata .. Ostin itselleni auton, huonekaluja, lapsille mitä ne tarvii, kaikkea kiva itselleni, ja käytiin äidin kanss Kärkkäiselläkin ostoksilla, ja yks ihminen joka mä luulin että tulee olemaan mua vastassa eli mun äiti joka on uskovainen eikä oo koskaan suosinnut eroa, hän oli oikeastaan onnellinen ja tuki mua koko asiassa.. Siitä tuli todella hyvää olo ja kerroinkin äidille lähes kaikki mitä oli tapahtunut... Ja äiti sanoiki mulle ku kerroin päätökseni etten enää palaa takas että pidä sitte siitä päätöksestä kiinni.. älä mee enää takas... Hän oli nähnyt kaikki nää vuodet ne asiat mitä mä luulin että olin erittäin hyvää piilottamaan .,.. mutta ilmeisesti en osanut sitä piilottaa.... Ja toisaalta olen erittäin onnellinen siitä että äiti näki mun läpi.
Sain myös kunnalta soiton että asunto missä asun ei tarvitakkaan heinäkuun jälkeen jos saan jäädä sinne asumaan jos haluan... ja olin onnen kukkuloilla että en todellakaan tarvi muuttaa sen kanss takas..Joten ilmoitin Tapsalle että en enää muuta takas... Ja hän vielä ehdotti että voidaanko jatkaa asua erilleen ja olla kuitenkin yhdessä ja kokeilla.. sanoin sille siihen (kiltillä tavalla) että en haluaa enää palaa takas enkä edes yrittää.. mutta ilmeisesti hän edes halunnut sitä kuunnella... Koska tämänkin jälkeen hän soitti, viestitteli että voitaisko tehdä sitä, tätä, ja vaikka mitä johon taas annoin sille joka kertaa kielteinen vastaus... mutta ei vaan tajunut... Sitten elokuun alussa samalla ku se välillä yritti "keksiä" meille yhteistä tekemistä.. taas mun vpaaa viikonloppuisin kuulin kylältä että hän tapaili yks mun kavereista.. ei mitenkään läheinen kaveri mutta kuitenki... no en kertonut tästä Tapsalle että tiedän asiasta. vaan aattelin että katon miten asiaa menee ja sitte kerron sille. Lirkuttelu jatkui ja tapailu jatkui... toisaalta ei se tapailu mitenkään mua haitannut koska olin jo päätöksen tehnyt että en palaa enää takas... mutta se että se lirkutteli samalla mulle niin se ällötti.. ja ken kuitenkaan halunnut että sen tytön sydän särkyy sen hyväksikäytös takia... ja Tapsa sanoikin mulle ku kysyin siitä tytöstä että ei se tyttö merkkaa sille yhtään mitään.. mutta hän ei ala elämään selibaatissa loppuelämän... no annoin asian olla .. en halunnut puuttua siihen..
Ite päätin että nyt nautin elämästä ja vapaa viikonlopuista.. ja ystävien kanss se onnistui mainiosti.. me pidettiin bileitä, saunailtoja, ja vaikka mitä muuta kivoja juttuja. Löysin paljon uusia ystäviä ja elämä tuntui elämisen arvoiselta. Ja tuntui sekin hyvältä että saa välillä vapaa lapsista koska en moneen vuoteen ollut kokennut sellaista.. Välillä tunsin syyllisyyttää siitä että nautein vapaa ajasta ja välillä itkinkin sen takia ku aattelin että oon huono äiti.. mutta onneks taas ystävät pelasti....
Syksyn aikana jouduin oikeesti aika pahasti ja rajusti sanoa Tapsalle etten enää haluaa olla sen kanss ja mahdollisuudet on loppunut jo kauan sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti